Kuolisitko puolestani?

Luopuminen oikeuksista

Minkä puolesta olisit valmis uhrautumaan.. ja minkä puolesta valmis luopumaan oikeuksistasi? Samaan aikaan kun naamakirja täyttyy 'Tahdon' tai 'En tahdo' -kannanotoista ja Arkadianmäen graniittitalo 'Puolesta' tai 'Vastaan' -äänistä liittyen sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, olen ajatuksissani jossain aivan muualla.

Sateenkaaridebatti nostaa esiin jälleen kerran ihmisen tarpeen saada itselleen oikeuksia, joista voisi kynsin hampain pitää kiinni. Ja kerran kun oikeus saavutetaan, siitä ei hevillä luovuta. Tämä inhimillinen tarve näkyy kaikessa, mitä teemme, oli kyseessä sitten oikeutemme päättää:

• omasta ja kohdussa kelluvan sikiön elämästä
• omaisuudesta ja sen tasapuolisesta jakamisesta
• terveyden edistämisestä tai laiminlyönnistä
• rakastamisesta tai vihaamisesta
• katkeruudesta tai anteeksiannosta
• jne.

Yhteiskuntamme perustuu oikeuksiin, joita ilman rakenteemme sortuisi ja pohja tippuisi altamme. Mutta samalla kun itsepintaisesti ja jääräpäisesti roikumme kiinni oikeuksissamme, kadotammeko kolikon kääntöpuolen, joka kutsuu meitä luopumaan oikeuksistamme toisen parhaaksi? Olemmeko niin sisällä oikeudentajussamme, että harhailemme samalla kauemmas toisistamme?

Näiden pohdintojeni keskellä minut pysäytti Hurtsin biisi 'Somebody To Die For', joka kertoo tarinaa toisesta ulottuvuudesta, nimittäin itsensä uhraamisesta ja sen äärimmäisestä muodosta, kuolemasta toisen puolesta -

Somebody to Die For - Hurts (spotify linkki)

Somebody to Die For (sanat)

"And I don't need this life
I just need

Somebody to die for"

Uhrautuminen toisen puolesta on aina kiehtonut minua. Ehkä osittain siitä syystä, että se sotii ihmisen ja yhteiskuntamme individualistista itsekkyyttä vastaan, mutta myös siksi, että siinä rakkaus pukeutuu konkreettiseen asuun, arjen pieniin ja suuriin ihmeisiin. Elokuvamaailmassa uhrautuminen on teema, jota mm. Clint Eastwood (Gran Torino) ja Mel Gibson (Braveheart ja The Passion of the Christ) ovat käsitelleet tavalla, joka on jättänyt itseni kerta toisensa jälkeen sanattomaksi. Erityisesti Gran Torinon loppukohtaus, jossa Eastwoodin näyttelemä Korean sodan äreä veteraani ja leski Walt Kowalski uhraa elämänsä naapurissa asustelevan maahanmuuttajaperheen tähden, laittoi minut miettimään omaa suhtautumistani lähimmäiseen.

Uskon, että voimme uhrautua tai peräti kuolla toisen puolesta. Ei välttämättä sanan täydessä merkityksessä, mutta sen eri sävyissä ja muodoissa. Sillä uskon, että omista eduista ja mukavuuksista luopuminen, oli kyseessä sitten oma aika, raha, vaiva, terveys tai muu oikeutemme, on tietynlaista kuolemista, jos se riisuu meiltä pois oman edun tavoittelun toisen parhaaksi. Ja tällaisessa kuolemisessa piilee lääke yhteiskuntamme huonovointisuuteen.

Sillä arjen uhrautuminen alkaa pienestä askeleesta, jonka voimme ottaa muulloinkin kuin jouluna, jolloin luonnollisesti haluamme muistaa lähimmäisiämme ja yhteiskuntamme vähäosaisia. Mutta kun juhlat on juhlittu, palaamme niin helposti takaisin omiin ympyröihimme sulkien oven ja ikkunat perässämme. Uhrautuminen ei katso aikaan tai paikkaan, vaan se on valmis tarttumaan hetkeen kuin hetkeen, oli itsellä sitten hyvä tai huono fiilis. Sillä uhrautuminen ei perustu tunnetilaan, vaan se on luja päätös ja valinta, tietyssä mielessä jopa elämäntapa. Mutta sen edellytyksenä on vapaaehtoisuus, sillä pakottamalla ei saada mitään hyvää aikaan.

Ja juuri vapaaehtoisuudessa, oman sydämen tahdossa, on uhrautumisen salaisuus. Silloin kun kukaan ei vaadi tai odota sinulta mitään tai ei edes näe sinun luopuvan omista oikeuksistasi toisen tähden, uhrautuminen löytää merkityksensä. Se on parhaimmillaan silloin, kun sen noteeraa vain Hän, joka on uhrannut kaikkensa vapaaehtoisesti, viattomasti ja luopuen kaikista oikeuksistaan minun ja sinun tähden -

"Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti."

- Kirje filippiläisille 2:6-8

Uskon sellaiseen voimaan, joka ei kumpua tämän todellisuuden mittareista, vaan näkymättömän. Oikeuksista luopumista, uhrautumista tai kuolemista toisen puolesta ei voi tapahtua ilman nöyryyttä. Ja huomaa, etten tässä kohtaa tarkoita nöyristelyä. Nöyryys on piilevä voimavara, joka merkitsee minulle suunnatonta energianlähdettä taistelussa itsekkyyttäni ja ylpeyttäni vastaan. Sitä ei näkyvä maailma ymmärrä eikä se voikaan, sillä se yhdistetään usein heikkoudeksi tai saamattomuudeksi tehokkuutta ihannoivassa yhteiskunnassamme. Mutta juuri nöyryys pitää jalkani maan kamaralla, mutta sydämeni pilvissä.. ajatukseni selkeinä ja tunteeni elävinä.

Ja nöyryys saa minut luopumaan oikeuksistani, jotta toisella olisi asiat himpun verran paremmin. Ja toivon sydämestäni, että jos tilanne sen joskus vaatisi, olisin valmis kerran jopa menemään liekkeihin, jotta se toinen jäisi henkiin -

Sinä - Happoradio (spotify linkki)

Sinä (sanat)

"Niin vuokses menisin liekkeihin,
parkumatta palaisin,
olla parempi tahtoisin."