Tästä se alkaa. Nimittäin sukellus syvemmälle sielun sopukoihin. Blogin luominen ja tarinani avaaminen on tietyssä mielessä heittäytymistä kohti tuntematonta. Sukellusta kohti hiljaista itsepohdiskelua, äänetöntä sielunetsintää ja tunnerikasta sydämensykettä. Ai miksikö sukellan? Pidän sukeltamisesta, sen vaatimista pitkistä vedoista, keuhkojeni testaamisesta, vesielementin kosketuksesta ja lopulta pinnalle nousemisesta.
Sukellus syvemmälle on ajatuksia suoraan sydämestäni, tunteita ja kokemuksia elämästä ja elämisestä, välillä myös kuolemisesta ja kivuista. Sillä ei ole elämää ilman kuolemaa, ei vapautta ilman vankilaa, ei parantumista ilman sairautta. Inhimillisyyden ja ihmisyyden pohdintani heijastavat jostain syvältä sisimmästäni kumpuavaa kaipuuta, haaveilua ja kurottautumista johonkin tulevaan - josta minulla on vain aavistus ja johon menneisyyteni ja nykyisyyteni olennaisesti liittyvät. Ne ovat tarinani käsikirjoitus, seikkailuni punainen lanka.
Haastan sinut mukaan sukeltamaan kanssani. Pidättämään hengitystä, kuuntelemaan kehon liikkeitä ja näkemään selvemmin, mihin olemme matkalla. Kun sukellamme, myös aistimme herkistyy kuuntelemaan ja kuulemaan ääniä, sointuja ja säveliä, jotka koskettavat elämäämme ja sisimpäämme.
Blogin ytimessä on musiikki, josta ammennamme sukellukseen voimaa, valoa ja oivalluksia siitä, mistä tulemme, missä olemme ja mihin olemme menossa. Blogini koostuu sanoituksista, sävelistä ja sovituksista, joita kuuntelemme pinnan alla ja jotka kertovat meille tarinaa. Ne ovat tunnettuja tai tuntemattomampia lauluja, joiden ääreen olen itse pysähtynyt hiljentymään, muuttumaan, itkemään tai nauramaan. Joskus ne pistävät vihaiseksi, toisinaan ne vapauttavat syyllisyydestä. Musiikki on niin tärkeä osa elämääni, etten voi sivuuttaa sitä tarinastani. Se pitää minut hengissä kuin happi veden alla. Se antaa minulle energiaa, kun yhä uudelleen potkaisen sammakon lailla pidemmälle ja pidemmälle. Se pysäyttää minut, kun on aika nousta pintaan. Ja se vaientaa minut, kun on aika olla ilman sanoja.
Toivottavasti viihdyt pinnan alla, sillä matka, jolle lähdemme, ei ole helppo, mutta välttämätön. Se haastaa sinut kohtaamaan itsesi ja sukeltamaan suoraan kohti pelkojasi, mutta samalla syleilee sinua sanoinkuvaamattomalla armolla ja rakkaudella. Se saattaa imeä hapen keuhkoistasi hetkeksi ja saada sinut melkein pyörtymään, mutta samalla juuri se hetki osoittaa sinulle tien kohti murtumista - murtumista rakkaudelle ja vapaudelle, joka karkoittaa kaiken pelon.
Sillä sukeltaminen on pelottavaa. Mutta blogiani ei olekaan tarkoitettu helpon elämän etsijöille, vaan sankareille, jotka sukeltavat peloista huolimatta. Niille, jotka ottavat askeleen eteenpäin epämukavalle kamaralle. Niille, jotka eivät enää välitä maineensa ja kasvojensa säilyttämisestä. Ja niille, joille todellisen elämän löytäminen on tärkeämpää kuin happi, jota hengitämme. Oletko siis valmis? Oletko tarpeeksi epätoivoinen sukeltamaan kanssani?
Sillä nyt lähdemme. Otamme pitkän sisäänhengityksen ja laskeudumme vesirajan tuolle puolen. Tunnemme keuhkojemme laajentuvan ja pelkokertoimemme kasvavan. Tiedämme kuitenkin, että sukellus päättyy voittoon, vapautukseen ja iloon, jonka saadaksemme olemme valmiit ottamaan riskin.
Positiivinen, huoleton ja lapsenmielinen asenne elämään
Pesäpallopitäjä Ulvilan kasvatteja
Sukelluskoulussa Bulgarian lomamatkalla isän kanssa
Isosiskon kanssa keihäskarnevaaleilla
Supersankarina urheilulukiosta läpi
Suuresti ihailemani artisti Chris Tomlin
SixFlags -huvipuistossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti