On aika tehdä tilinpäätöstä kuluneesta vuodesta ja peilata hieman sitä, mistä olen tullut, missä olen nyt ja mihin olen matkalla. Hiljentyminen valkeaan jouluun uuden vuoden kynnyksellä pistää miettimään, mitä on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana suhteessa lähimmäisiini ja itseeni. Sillä jotain on muuttunut ja vieläpä peruuttamattomasti.
Olen alkanut jälleen unelmoida.
Vielä vuosi sitten totesin työkamuilleni kahvihuoneessa, ettei minulla ole enää sen kummempia visioita, tavoitteita tai muitakaan unelmia tulevaisuudesta. Nautin työstäni pitkäaikaistyöttömien parissa, viikottaisista salibandyreeneistä ja kirkonpenkin kuluttamisesta. Se riitti. Tunsin sisälläni tyytyväisyyttä, mutta samalla myös ristiriitaa siitä, ettei mikään enää tuntunut tai sytyttänyt niinkuin ennen. Arki näytti harmaalta, monotoniselta ja perin ennalta-arvattavalta. Unelmani olivat hautautuneet jonnekin syvälle syövereihin.. kunnes astuin leffateatteriin.
Autolla Nepaliin -dokkarista ei löytynyt hätkähdyttävää hollywoodmaista glamouria, huikeita visuaalisia efektejä, järisyttäviä stuntteja tai mielettömiä näyttelijäsuorituksia. Mutta se osui suoraan sydämeeni vilpittömällä, inhimillisellä ja rohkealla tarinalla erään tuikitavallisen nuoren aikuisen unelmasta tehdä hyvää ja muuttaa pieni pala maailmaa. Ja tämä riitti muuttamaan myös minua.
Oli jokseenkin vaivatonta samaistua päähenkilö Juhon ajatuksiin, tuntemuksiin ja myös siihen yksinäisyyteen, mitä tulee unelman kantamiseen. Olen itsekin unelmoija, mutta sillä erotuksella, että omat unelmani olivat kaivautuneet syvälle pelkojeni, epävarmuuteni ja laskelmointini alle. Mutta jotain tapahtui matkalla Nepaliin, joka alkoi hiljalleen murtaa esteitä unelmieni edestä.
Mitä sitten unelmoin? Toisin kuin Juholla, omat unelmani löytyvät lähempää - ystävistäni ja ihmissuhteistani. Sillä unelmoin syviä ystävyyssuhteita, joita en ole ennen kokenut. Unelmoin sydämen yhteyttä, josta syntyy ihmeitä ja oivalluksia, jotka muuttavat olosuhteita ja ympäröivää maailmaa. Unelmoin oman ja toisen persoonan tuntemusten parempaa kuulemista, näkemistä ja ymmärtämistä. Unelmoin uskovani ihmiseen ja tuovani hänestä esiin parhaat puolet ja piilevät voimavarat.
Voiko tällaista unelmaa mitata? Tuskin. Voiko siitä tehdä tilastoja ja arvioida sen onnistumista? Epäilen. Tuleeko tämän unelman toteuttamisesta helppoa? Ei varmasti. Entä tuleeko tästä unelmasta elämän mittainen prosessi ja onko se sen arvoista? Ehdottomasti kyllä!
Unelman hinta
"Jos olisimme suunnitelleet reissumme yksityiskohtia myöten, emme olisi todennäköisesti lähteneet koko matkalle.. sillä siihen sisältyvät pelot, riskit ja uhat olisivat olleet liikaa" (Juho). Unelmaan sisältyy aina riski. Oli kyseessä sitten pähkähullu road trip Volkswagen Transporter -merkkisessä entisessä Postin pakettiautossa, johon takapenkki haettiin romuttamolta tai sitten syvät ihmissuhteet, joissa kohdataan pelkoja ja syvennetään luottamusta.
Uskon vakaasti, että unelman synnyttäjänä, moottorina ja polttoaineena on vastustamaton palo, intohimo (eng. passion) ja tarve toteuttaa se jokin, jota ilman elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Oman unelmani suhteen tuo voima, joka pakottaa minut liikkeelle, on rakkaus. Ja juuri rakkaus oli se, joka mursi myös Juhon sydämen keskellä kastittomien nepalilasten koulun pihaa. Tuo rakkaus, joka sai nuoren miehen liikkeelle vaaroja uhmaten, maineensa alttiiksi asettaen ja kustannuksista välittämättä.
Unelman täyttymys
Uskallatko sinä vielä(kin) unelmoida? Mikä on sinun unelmasi? Dokkarin lopputekstien lomassa pohditaan unelman ja haaveen eroa. Toisin sanoen, mikä tekee unelmasta unelman ja haaveesta haaveen? Mitä itse vastaisit? Unelmointi sisältää jo ajatuksen toteutumisen mahdollisuudesta, mutta se vaatii työtä, kun taas haave hautautuu jo ennen kuin sitä ehtii edes ääneen lausumaankaan.
Kun mietin tulevaa vuotta, toivon vaihtavani haaveiluni unelmointiin. Haluan nähdä vaivaa, tehdä duunia ja toteuttaa sydämeni paloa, joka kutsuu lähestymään ihmistä ja vain rakastamaan tätä. Hellittämään hetkeksi omista kiireistäni, tarpeistani ja huolistani ollakseni vain hiljaa toisen vierellä, kun tekee kipeää tai on muuten yksinäistä.
Juhon unelman täyttymys kätki mukaansa myös yllätyksen, sillä unelman toteutuminen vaikutti ympäristöön tavalla, jota kukaan ei osannut aavistaa. Dokkaria on käynyt katsomassa tuhannet suomalaiset, joista moni on alkanut jälleen unelmoida ja joiden unelmien kautta hyvää kierrätetään moninkertaisesti eteenpäin.
Meno-paluu Tampereelta Kathmanduun osoitti, että unelman täyttymys alkaa pienestä ideasta, ikään kuin mitättömän kokoisesta sinapinsiemenestä, josta kasvaa suuri puu. On hyvin tavallista, että tätä pientä ideaa aluksi halveksitaan, kritisoidaan ja epäillään. Kyynisyys, skeptisyys ja uhkien lietsonta ovat pahinta myrkkyä orastavalle unelmalle, joka tukahtuu haaveeksi, mikäli niille annetaan valtaa ja huomiota. Mutta kun pienenpieni unelman itunen alkaa kasvamaan alistumatta peloille ja muille soraäänille, kaikki tulee mahdolliseksi. Ja vähitellen myös soraäänet laantuvat ja muuttuvat ihmettelyksi.
Epi(b)logi: Kadonnut lapsenmielisyys
Uskon, että unelmaan ja sen toteuttamiseen tarvitaan myös ripaus lapsenmielistä heittäytymistä. Sillä lapsen mieli ei laske kustannuksia eikä rakenna ylitsepääsemättömiä esteitä, vaan tarttuu tilaisuuteen aina kun mahdollista, sen kummemmin epäröimättä. Oli kyseessä sitten säntääminen kaupan karkkihyllylle heti, kun vanhemman silmä välttää tai värittäminen tussilla äidin uuteen tapettiin, kun lastenvahti kääntää selkänsä. Ja tätä lapsenmielisyyttä haluan etsiä ja löytäessäni pitää siitä kiinni.
Sillä mistä lopulta löydämme uudelleen kyvyn unelmoida ellei lapsistamme? Uskon, että tänä jouluna paras lahjamme lapsillemme on sallia unelmointi ja antaa hetki aikaa myös itsellemme unelmoida, sillä joskus unelmamme saattaa käydä myös toteen!
"Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä,
sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Markus 10:14-15
Paul Alan - Big Day Tomorrow (spotify linkki)
Big Day Tomorrow (sanat)
"Momma's boy pride and joy
It's a big day tomorrow
The world awaits you and we can't let them down
Dream your dreams and swim upstream
Though no one may follow
I'll cheer the loudest and always be proud"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti