Ihmisellä on taipumus pitää kynsin hampain kiinni omastaan loppuun asti. Oli kyseessä sitten maine, saavutettu status, omaisuus tai jopa oma henki. Ja mitäpä sitä sen enempää pähkäilemään, kun ei ole mitään syytäkään luopua omastaan. Voi vain nauttia mukavuusvyöhykkeen tarjoamasta helposta, keveästä ja ei-ollenkaan-masentavasta elämästä.
Kersantti Wardaddyn (Brad Pitt) johtama panssarivaunumiehistö oli jo kauan sitten poistunut mukavuusvyöhykkeeltä kauas epämukaviin oloihin Sherman-tankin sisuksiin kohteena toisen maailmansodan kalkkiviivat Saksassa, huhtikuussa 1945. Elokuva Fury on realistisuudessaan pysäyttävä ja karmiva kuvaus helvetistä maan päällä, jossa ainoa turvapaikka ja koti löytyy telaketjuilla varustetusta kevytrakenteisesta tankista, josta muodostui sittemmin useamman sankarin viimeinen leposija.
Fury (suom. raivo, kiihko, vimma tai viha) jätti itseni sanattomaksi, haukkomaan henkeäni ja pohtimaan omaa taipumustani varjella ja suojella elämääni. Mutta totuus on, halusimmepa sitä tai emme, elämme itse päivittäin jatkuvassa sotatilassa, jossa kohtaamme ulkoisia tai sisäisiä uhkia, pelkoja ja taisteluita. Osan me voitamme, kun taas osalle antaudumme. Vaikka kuinka eristäisimme itsemme omaan pieneen "tankkiimme" sulkien luukun perässämme, emme pääse eroon sitä sotaa, joka velloo sisällämme, sydämessämme ja asenteissamme. Koska suurinta sotaa ei käydä näkyvillä aseilla, räiskyvillä sirpalepommeilla tai räjähtävillä kranaateille, vaan pinnan alla kytevissä asenteissamme ja suhtautumisessamme, jotka johtavat sanoihimme ja tekoihimme.
Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja
'Furyksi' ristityn tankin viisihenkinen miehistö (Wardaddy, Grady, Boyd "The Bible", konekirjoittaja Norman ja Trini) kamppailevat epätoivoisissa ja epäinhimillisissä olosuhteissa, joissa on jäljellä enää ihmisarvon ja itsensä kunnioittamisen rippeet. Sodan verinen julmuus ja ympäröivä kuoleman katku ovat turruttaneet tunteet ja riistäneet toiveet paremmasta jo aikaa sitten. Myös miehistön tuorein jäsen Norman (Logan Lerman), joka on komennettu tankkiin tahtomattaan, ruumiillistaa viimeisenä tämän epätoivon, joka pakottaa hänet alistamaan tunteensa ja toiveensa veljiensä tähden.
Kuinka epätoivoinen sinä olet... puolustamaan arvojasi, uhrautumaan aatteesi tai lähimmäisesi puolesta tai taistelemaan viimeiseen asti kyynisyyttä, turtumista tai katkeroitumista vastaan? Furyn tarina kulminoituu risteykseen, jossa on tehtävä valinta. Muutaman sadan vihollisen joukko on lähestymässä tätä strategista risteyskohtaa, johon tankki on jumiutunut. Helpoin ratkaisu olisi ottaa jalat alle ja paeta kauas horisontin taa, mutta Wardaddy valitseekin toisin - ja vieläpä vapaaehtoisesti, kenenkään pakottamatta. Elokuvan huipentuma tuo esiin isällisen rakkauden, perheen puolustamisen luovuttamattomuuden ja lopulta armollisuuden keskellä rakkaudetonta ja pimeää tannerta.
Mikä on sinun risteyksesi ja valintasi?
Wardaddyn valinta miehistöineen on häkellyttävä, sillä itse olisin keksinyt tuhat syytä karata paikalta. Inhoan sydämestäni ristiriitoja, risteyksiä ja valintoja, joita mieluummin kartan kuin kohtaan. Siksi elokuva puhutteleekin kaikessa karuudessaan, mutta antaa samalla toivon, että turtuneinkin kersantti voi pehmetä ja löytää tunteensa uudelleen, kun valinta on tehty. Yli ymmärryksen käyvä päätös kohdata ylivoimainen vihollinen saa aikaan myös vapautumisen, toivon heräämisen ja käsittämättömän tunteidenpalon, joka yhdistää miehistön ennennäkemättömällä tavalla. Ja tätä rakkautta, uhrautumista ja toisten puolustamista ei voi mikään erottaa ja tehdä tyhjäksi.
Astuin ulos elokuvateatterista vaikuttuneena, mutta shokeerattuna - mieli pökertyneenä, mutta samalla onnellisena siitä, että olen perustanut elämäni arvoihin, joita kukaan ei voi minulta viedä. Vaikka elämäni omassa pienessä "tankissani" onkin aika ajoin karua, ahdasta ja kiivasta taistelua omia varjojani ja heikkouksiani vastaan, silti tiedän sydämessäni, ettei "mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa minua Jumalan rakkaudesta" (Room 8:38-39).
Ja tämä usko rohkaisee heittäytymään silloinkin, kun olen vaarassa menettää kaiken, samalla, kun ei ole enää mitään menetettävää. Kun kaikki sanat on jo lausuttu, kun tie on jo kuljettu loppuun ja maali häämöttää näköpiirissä. Vaikka voimani ehtyisivät, epätoivo valtaisi mieleni ja haluaisin luovuttaa kesken taistelun, tiedän, ettei Hän luovuta suhteeni milloinkaan. Vaikka otteeni uskoon lipsuisi, olen varma siitä, että Hänen otteensa pysyy -
"If you could only save me
I'm drowning in the waters of my soul"
I'm drowning in the waters of my soul"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti