Tähtiin kirjoitettu virhe

"Hautajaiset eivät ole kuolleita, vaan eläviä varten"

On elokuvia, jotka unohdat melko pian katsottuasi ne. Ja sitten on elokuvia, jotka koskettavat ohikiitävän hetkisen, mutta eivät kuitenkaan onnistu tunkeutumaan pintaa syvemmälle. Ja lopuksi on elokuvia, jotka eivät jätä sinua rauhaan, vaan iskevät tajuntaasi ja vyöryvät ylitsesi tsunamin lailla koskettaen jostain niin syvältä, että jäät tuijottamaan lopputekstejä tyhjänä ja sanattomana. Yksi tällainen leffa oli 'Tähtiin kirjoitettu virhe'.

'Tähtiin kirjoitettu virhe' kuvaa kahden nuorukaisen rakkaustarinaa tilanteessa, jossa elämän tiimalasin hiekka on auttamattomasti valumassa kohti loppuaan, syöpäsairauden heikentäessä viimeisiä elintoimintoja. Hazelin ja Gusin suhtautuminen elämään, omiin toiveisiin ja haaveisiin keskellä sairauden todellisuutta on kaunista, koskettavaa ja inspiroivaa. Ikuisuus, äärettömyys ja rakkauden syvyys ovat läsnä jokaisessa vuoropuhelussa, erityisesti rakastavaisten toisilleen laatimissa muistopuheissa.

"Annoit minulle ikuisuuden laskettujen päivien sisällä."
Millaisen muistopuheen sinä laatisit läheisimmälle ystävällesi, tai millaisena sinut muistettaisiin? Tuntuisiko sinusta, että elämä ajoi ohitsesi liian nopeasti etkä milloinkaan ehtinyt kiireiltäsi pysähtymään olennaisen äärelle? Hazelin ja Gusin päätös laatia toisilleen muistopuhe vielä tässä elämässä, lausua ne merkitsevät sanat ennen kuin on liian myöhäistä, on jotain niin kaunista, joka puhuttelee syvältä. Miten usein me avaammekaan sydämemme tunteet ja lausumme sanamme vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.. kun olemme jo päästäneet irti ja luovuttaneet?

"Pyritkö siihen, että koko maailma muistaa sinut historian sankarina, laajasti tunnettuna? Vai riittääkö sinulle, että vain kourallinen ihmisiä tulee muistamaan sinut, mutta sitäkin syvemmällä rakkaudella?"
Mitä vastaisit, jos sinulle esitettäisiin tämä kysymys? Pelkäänpä, että hapuilemme liian usein sitä tavoittamatonta unelmaa, lottovoittoa tai täydellistä parisuhdetta tajuamatta, että se upein ja täydellisin lahjamme seisoo jo edessämme jakaen elämämme ilot ja surut. Miten usein sivuutammekaan itsestään selvänä pitämämme asiat ja ihmissuhteet ymmärtämättä, että voimme menettää ne yhdessä hetkessä, vieläpä yllättäen ilman ennakkovaroitusta? Pysähdy hetkeksi kanssani miettimään, mitä sinulle on jo annettu - katso peilikuvaasi ja mieti, riittääkö se sinulle.

Ed Sheeran - All Of The Stars (spotify linkki)

All Of The Stars (sanat)

"So open your eyes and see
the way our horizons meet
And all of the lights will lead
into the night with me
And I know these scars will bleed,
but both of our hearts believe
All of these stars will guide us home"

"Jos haluat löytää sateenkaaren, sinun täytyy ensin kohdata sade."

'Tähtiin kirjoitettu virhe' sai kuin saikin myös meikäläisen, lähemmäs neljäkymppisen ikämiehen, kyynelkanavien vuosien padot aukeamaan lopputekstien ajaksi. Miksi näin? Toki elokuvan tarina kaikessa kauneudessaan ja karuudessaan kosketti syvältä, osui lähelle ja upposi suoraan sydämeen, sillä olinhan kokenut vastaavanlaisen menetyksen itsekin (katso edellinen blogipostaus: 'In memoriam'). Mutta vielä enemmän se kolahti siitä syystä, että elämänvaiheeni on jo pitkään ollut kuin kävelyä sateisessa yössä. Kaikki elämäni puitteet ovat kyllä kohdallaan (upea vaimo, työ, terveys ja asunto), mutta silti kuulen sisältäni hennon ja äänettömän kuiskauksen, joka kertoo tarinaa syvemmästä elämästä pinnallisen sijaan. Ja tämä kutsu vie minua kohti valoa, selkeyttä ja syvempää vapautta, johon hapuilen pimenevän yön ja sateen keskeltä.

"Et voi vaikuttaa, sattuuko sinuun tässä elämässä, mutta voit valita sen, kuka sinua satuttaa."

Yössä sateen keskellä on yksinäistä kulkea. Mutta joskus tarvitsemme yksinäisyyttä löytääksemme jälleen valon ja lämmön, joka osoittaa meille oikean suunnan ja pysäyttää meidät joutumasta harhaan. Elämä satuttaa, mutta juuri kipu osoittaa meille, että olemme elossa. Kun yö vaihtuu päiväksi, paljastuu myös kipumme lähde, joka usein pulppuaa valinnoistamme. Päivänvalo paljastaa myös sen, ettemme pärjää yksin, vaan tarvitsemme lähimmäistä, joka kantaa omien jalkojemme pettäessä tai sydämemme kovettuessa.

"Syöpä, joka oli syntynyt hänestä, pysäytti sydämen, joka oli myös syntynyt hänestä."
Mitä sinä synnytät ympärillesi? Millaisen jäljen ja vaikutuksen jätät ilmapiiriisi, jossa kuljet? Uskon, kuten oivaltava sanonta toteaa, etteivät ihmiset tule muistamaan sinua niinkään kauniista sanoistasi tai näyttävistä teoistasi, vaan siitä, miltä heistä tuntui ollessaan sinun seurassasi. Kuljitko ihmisten ohi omissa pyrkimyksissäsi, kiireissäsi ja tarpeittesi ohjailemana vai luovuitko omastasi toisen tarpeiden vuoksi? Mitä me synnytämme ympärillemme, tulee ennen pitkää kantamaan hedelmää, joko hyvää tai huonoa. Tämä herättää myös itseni huomioimaan sanojeni ja tekojeni vaikutukset lähimmäisiini, jotka on annettu elämääni, ei itsestäänselvyytenä, vaan tarkoitusta varten.

"Kuvittele maailma ilman meitä? Se olisi merkityksetöntä."
Uskon, että meidät luotiin tarkoitusta varten. Ja juuri tarkoitusta ihminen janoaa elämäänsä, sillä ilman sitä jäljelle jää tyhjyys, turhuus ja rakkaudettomuus. Maailma ilman ihmistä olisi tosin kaunista, mutta vailla päämäärää. Mikä on sinun päämääräsi, tavoitteesi ja unelmasi? Elokuvan nuorukaisten Hazelin ja Gusin rakkaustarina oli täynnä tavoitteita, unelmia ja päämääriä (kuten matka Amsterdamiin), vaikka he tiedostivat kuoleman olevan jatkuvasti läsnä. Tarina rohkaisee meitä heittäytymään, vielä kun on aikaa. Ja tuntemaan, vielä kun sydämemme lyö. Sekä rakastamaan, niin kauan kun saamme herätä uuteen aamuun ja uuteen mahdollisuuteen.